Ei tule varmaan kenellekkään mitenkään uutena luettavana, että minä, yksi monista, lähden kokeilemaan elämän muutosta, uudistusta. Sisältäen siis painonpudotusta, liikunnan lisäämistä, terveellistä ruokavaliota ja kaikinpuolin tasapainoista ja ihanaa elämää, kaikki nämä blaablaat! Kukapa ei, varsinkin me naiset,sitä jossain vaiheessa elämäämme tehtäisi! Useat meistä jopa useita kertoja elämänsä aikana, toisille se on vuosittaista jojoilua. Sikäli vaan harmillista että me kaikki vanhenemme, ja kaikki muuttuu siinä samalla, kropassa, päässä, ympäristössä.. se mikä toimi kaksikymppisenä, ei toimi kolmikymppisenä, se mikä on nyt kovinta huutoa terveellisyydessä, voi olla huomenna täysin lytätty. Hurahdamme erinlaisiin muoti-liikuntamuotoihin, erilaisiin ravintolisiin, ja yllättävää kyllä - yhä on ihmiset etsimässä sitä helpointa tietä onneen. Jos joku mainostaa jotain ihme tablettia, ettei tarvitse kun niitä syödä niin elämä muuttuu auvoisammaksi kun koskaan.. -ihmiset yhä menevät tähän lankaan! Uskomatonta. 

Kaikesta skeptisyydestäni ihme-dieetteihin ja pillereihin, aloin tutkailla paljon eri vaihtoehtoja. Puhtaus, luonto ja luomu kun oli ydinsanoja, ja jollain tapaa minuaon kiehtonut jo kautta aikojen ns vanhan kansan rohdokset ym luontaistuotteet. Halu uskoa luonnonvoimaan on kaikinpuolin ollut kova, tieto-taitoa vaan vähänlaisesti.  

Kaiken etsimisen jälkeen päädyin lukemaan intohimoisesti Aloesta, ja nimenomaan lääkealoesta.Siksipä jälleenpäädyin Foreverin tuoteperheen testaajaksi, aloitin pohjustamaan uutta elämäntapaani varovasti hammastahnan ja deodorantin kautta. Jo ajatus siitä, että enää en työnnä kainaloideni kauttaimusolmukkeisiini jotain teollisuusjätteitä ja hillitöntä määrää muuta elimistöön imeytyvää sontaa, teki oloni paremmaksi! Lisää tuotteita käyttässäni, aloin innostua tästä ihmekasvista vain enemmän.

Olen elämässäni reippaasti päälle kolmenkymmenen vuoden aikana kerennyt kokeilemaan monenlaista laihdutusmetodia, välillä onnistuen, välillä en todellakaan. Isoin kynnys lienee päätöksen ylläpitäminen, koska olen suhteellisen perso hyvälle ruoalle, mutta lisäksi jonkunsortin suklaa/lakritsi/salmiakki holisti. (Miksi meille ei ole omia "AA"-kokoontumisia?) Myöskin muut ärsykkeet ovat sotkeneet tavotteiden ylläpitoa, kuten vuorotyö, sekä välillä vähän liiankin vauhdikas elämäntyyli, juhlinta ja sen myötä tulevat houkutukset  ja turhat kalorit. Onneksi nykyinen elämäntilanne on vakiinnuttanut rytmini normaaliksi, ja alituinen juhlinta ja muut hulabaloot ovat jo jääneet taakse. Parisuhteen myötä myös ruoanlaittoon panostama aika ja maittavuus suhteessa vähäiseen liikuntaan on nyt vuorostaan koitellut vatsanseutua. Ja voin sanoa että vanhenemisessa on se metkahko puoli, että syöty/juotu eväs asettuu ihan ihme paikkoihin!! Ennen se meni vaan perseeseen ja reisiin, nyt se valloittaa naamaa ja keskivartaloa ihan pokkana, jotka siis koon muuttessa Aina tähän asti pysyneet ihan kuosissaan! Huoh.  Ikä tuo naiselle monenlaista painetta, rypyt ja roikkuva nahka on vain murto-osa huolista. Täytyy pysyä kilpailuvertaisena, kun taistelu parasta ennen-päivää on jo mennyt!

Päätin siis kaikessa rauhassa, pitkän kypsyttelyn jälkeen päätyä aloittamaan, "vielä kerran", loppuelämäni ensimmäisen päivän. Ja siihen tiesin etten millään vesimehukuurilla enää pystyisi, ne ajat olivat jo kaukana - joten päätin rohkaistua viimeisistäkin epäluulon hipuista, ja tilata todistettavasti asiaa tutkineiden ammattilaisten tarkoin suunnitteleman "muutospaketin", Change 9:n avukseni.

Ja tämän myötä alan pitää tästä päiväkirjaa, kuinka tämän kanssa nyt siis käy. Good luck for me! 

 

PÄIVÄ 1:

 

Maanantai. Viikon ensimmäinen, ja minun oman haasteeni ensimmäinen  päivä. 

 

 

 

Heräsin vallan motivoituneena yhdeksältä, vaikkakin väsytti huonosti nukutun yön jälkeen. Mietin ihan vielä hetken kuin epäröiden että olenko valmis seuraavaan yhdeksään päivään? Mutta päätös piti, nousin ylös ja aloin orjallisesti tehdä niinkuin pikkuvihkonen neuvoi: punnitse itsesi ja ota pyydetyt mitat. En ollut käynyt vaa' alla vuosiin, ja tiedän miksi- inhoan niitä lukuja mitä se latuska masiina minulle aina väittää. Ja eipä tuottanut pettymystä tälläkään kertaa (tai siis itseasiassa tuotti)  digitaalinen lukema näytöllä oli 83,4 kiloa. Hetkellinen järkytys häiveni vähitellen, ja uhmakkaasti aloin mittaamaan lisää  katastrofaalisia lukemia, kuten esim reiden ja käsivarren ympärysmittoja. Vedin välillä mittanauhaa niin tiukalle että nahka feat läski tursusi välistä. Tajusin kuitenkin pian ettei ehkä kannata huijata itseään, vaan ottaa vastuu railakkaista vuosistaan ja elintavoistaan. Mutta luvut olivat sikäli pysäyttäviä, että vetäisin näillä mitoilla vertoja perus punttiäijälle. Juu juu, hauiksenympäryskin 36cm, ja takuulla levossa. Ainut vaan että hänen lukemansa olisi lihasta, minulla ne mahdollisesti olemassa olevat mutta ilmeisen huippuvuosistaan surkastuneet olivat jossain taikainamössön alla litistyneenä. Jos Mitään positiivista tästä salakavalasta pyöristymisestä voi etsiä, on rintavarustus hypännyt reilulla kuppikoolla täyteläisemmäksi, ja ainut asia jonka haluaisin säilyttää tässä pehmoisessa olemuksessani.

 

 

 

No mutta, kamalin osuus toistaiseksi ohi ja näiltä osin kirjattu vihkoon ylös, ylihuomenna seuraavat mittaukset.

 

 

 

 

Aamupalan aika!

Ohjeen 

mukaan join aloeverageeliä (juomaa) pyydetyt 30ml, mutta santsasin vielä 20ml. Perustelin itselleni että tuotehan jo tuttu, olin jo juonut sitä viikkoja muutenkin, en tarvitsisi ns totutteluannostelua. Join päälle pari lasia vettä, sekä nielaisin aineenvaihduntaa buustaavan tabletin. Sepä olikin siinä. Päätin kuitenkin syödä pakkaukseen kuulumattoman Fructolax- pureskeltavan tabletin normaalisti juotavan kahvin sijaan, buustatakseni suoliston tyhjenemistä.

 

 

 

 

 

 

 

Koska haluan tämän suht orjallisesti noudattaa, jätin siis myös kahvin yms pois tälle 9:lle päivälle, tai ainakin aion yrittää. 

 

 

 

Tein ruokaa avopuolisolleni joka tulee päiväsaikaan syömään kotiin, en tuntenut minkäänlaista houkutusta hyvälle tuoksuvaan ruokaan, olin yllättynyt motivaationi kannattelemasta itsehillinnästä! Touhasin hetken ulkona puutarhassa, koska ohje niin käski (matalatehoista liikuntaa väh 30min), joten ajelin nurmikko ja kitkin! Ei nälkää, mutta söin välipalan kahdeltatoista, n 2,5 tuntia "aamupalan" jälkeen. Tai no en syönyt kun join, paljon vettä ja kuitu annospussin veteensekoitettuna, ei ollut edes pahaa vaikka vähän pelkäsin. Tässä dieetissä on siis tarkoitus puhdistaa elimistöä, ja pudottaa muutama kilo tämän yhdeksän päivän aikana. 2 ensimmäistä päivää ollaan suht niukoilla, sen jälkeen on vähän rennompaa. Aion kestää.

 

 

 

 

Ns. päivällisellä sorruin syömään pienen palan perunaa, ja muutaman mansikan ja 4 herneenpalkoa. Nälkä oli, minkäs teet. No mutta "kohtuudella lisäksi syötävien" listalla oli noista kaksi, eli ns kiellettyä oli vain palanen perunaa, en aio ottaa siitä stressiä tämän enempää. Illalla ennen nukkumaan menoa otin lusikallisen maustamatonta soijajugurttia, kun päätä tinnitti keljusti (uskon tämän johtuvan enimmäkseen kahvin poisjättämisestä, mitä ennen meni useita kuppeja monta kertaa päivässä.) Pelkäsin etten saa unta, mutta nukuin yllättävän hyvin!

 

 

 

PÄIVÄ 2:

 

Heräsin puoli yhdeksältä, söin "aamiaisen", eli en juuri mitään ja lähdin salille pyörällä. Kävelin juoksumatolla 15min ylämäkeen, ja jatkoin siitä FasciaTrainingiin 45min. Tämä siis enimmäkseen sellaista ujuttelua, eli ei rankkaa lainkaan. Mutta teki hyvää, ja olo oli jälkeenpäin suorastaan mainio. Pyöräilin kotiin, ja välipalaksi huitelin sen kuitupussin sisällön veden kanssa sekä porkkanan. Nälkää en varsinaisesti tunne, ainut että puolisolle valmistamani jauhelihakastike tuoksu siinämäärin hyvälle että tunsin kuolanerityksen lisääntyvän hetkeksi.... Join vettä, ja aloin unelmoida jo omasta lounaastani jolloin saisin "syödä" prodepirtelön! Ja edelleenkin ajatus siitä että nämä kaksi päivää on kohta ohi, huomenna saan jo syödä yllättävän hyvin, jes! Kyllä tämän kestää! 

Innostuksissani lähdin pyörälenkille ja huitaisin 24km:n kiekon. Hengästytti ja hapotti ehkä normaalia nopeammin, mutten antanut periksi. Keli oli mieletön ja olo motivoitunut! Lenkin jälkeen iski tietenkin nälkä mutta sinnittelin yhdellä porkkanalla, viidellä herneenpalolla, ja aloejuomalla loppuillan. Vähän kurni vatsassa, mutta en antanut sen haitata. Onnistubut olo tämänkin päivän osalta!

PÄIVÄ 3:

Aamusta tunsin vähän väsymystä, mutta tämä on se päivä jolloin saa syödä!!!!!! Ei vieläkään paljon, mutta pelkästään ajatus piristi kummasti! Jo se, että aamupalallakin soi proteiinipirtelöä, oli yhtä juhlaa, suklaanmakuinenkin vielä <3 Mittauspäivä, kävin vaa'alla, tasan kilo oli hävinnyt! Muut mitat eivät olleet juurikaan muuttunut, vyötärö oli Ehkä miinus 1cm. . Mutta tämä oli oikein innoittavaa! 

 

Kävin pyöräilemässä, tein töitä ja viideltä iltapäivällä menin innostuksissani zumba-tunnille! Ja yllätyksekseni jaksoin hyvin, ja fiiliskin nousi entisestään ja lähdin hymyssäsuin kotiin ajatellen että nyt saa syödä max 600 kalorin aterian! Tein siltikin vain kanaa, kasviksia, salaattia ja uunissa bataattiperunoita, joihin ihan pikkiriikkinen loraus ruokakermaa juhlan kunniaksi. Ei ehkä ikinä ole mikään ruoka maistunut niin hyvälle kun sillä hetkellä ensimmäinen suupalallinen..... Söin hitaasti ja nautin pienestä mutta täyttävästä ateriastani täysin sydämin! Päivä pulkassa.

PÄIVÄ 4:

Heräsin todella hyvin nukutun yön jälkeen aamu kuudelta kun salamaniskusta. Olo oli käsittämättömän hyvä. Söin ohjeenmukaisen aamupalan ja aloin lenkkeilyn sijasta siivoamaan. Siivosin IHAN KAIKEN. Koko asunnon kirjaimellisesti katosta lattiaan, irroitin jopa verhot, ja pesin ne. Pesin seinät, ovet, kaapit sisältä ja päältä, vaatekomerot, tyynyt ja peitot! Meni ihan koko päivä, ja oletin väsymyksen iskevän nopeastikin, mutta ei! Vielä illallakin haikailin lenkille, ja olo kaikenkaikkiaan selittämättömän hyvä. Aivan kun minut olisi huumattu jollain ekstaasilla, menin varmaan nukkumaankin lopulta hymy naamalla, koti säihkyvän puhtaana, ihanien raikkaanatuoksuvien lakanoiden väliin. Life is wonderful!

PÄIVÄ 5:

Päivä viisi alkoi yhtä terhakkaana, tällä kertaa heräsin jo puoli kuudelta. Sama energia, sama ilo ja euforian kaltainen onni ympäröiden. Ainut mikä huolestutti,oli jumahtaneen kuuloinen vatsa. Tosin kuukautiset olivat alkamaisillaan ja näillä kahdella on ollut ennenkin yhteyksiä. Otin silti varmuuden vuoksi laxaberonia buustiksi. Siivosin aamupäivän vielä lisää, mylläsin takapihalla ja iltapäivän tein töitä. Olin niin hyväntuulinen että join puolisoni kanssa illalla ruoan kanssa kaksi lasia punkkua! :)

PÄIVÄ 6: 

Mittauspäivä. Painoa oli lähtenyt jälleen, 500g. Hitusen pelkäsin illallisen viininjuonnin sotkeneen muuten suht orjallisesti noudattamaani ohjelmaa. Mutta ei, ja niitä mittanauha-mittauksia en edes tehnyt, päätin jättää ne viimeiselle päivälle. Ompahan jännitettävää. Mutta koska vatsa alkoi taas toimia, ja olo on näin uskomaton, olen oikein tyytyväinen tähän astiseen rupeamaan. Monenlaista dieettiä kokeilleena, tämä kyllä on ollut huikein olollisesti! Mutta mennäänhän nyt loppuun asti. 

Tälle päivää haasteellisuutta toi käynti appivanhempien luona, jossa tietenkin herkut pöydässä notkui. Selitimme tilannettani, ja kukaan ei tiettävästi loukkaantunut etten ottanut osaa ruokailuun, tosin menin pöytään ja söin salaattia ja kaksi ruokalusikallista makaroonilaatikkoa! Illan kattaukseen en osallistunut ollenkaan, ja ruokavälini ujahti yli kuteen tuntiin kun pääsimme kotiin ja sain oman päivälliseni. Sain mukaani ison astian mustikoita, söin niitä vielä ison kipon jälkiruoaksi, Njam!

PÄIVÄ 7:

Päivä meni töitä tehden ja muutoin orjallisesti ohjelman mukaan mutta lounaaksi söin subwayn (mahd kevyen) ja päivällisellä lohta ja yhden perunan salaatilla.Tarkalleen en osannut kaloreita arvioida mutta vafmuuden vuoksi tein myöhään illalla pitkän todella reippaan lenkin 50min. Unta ei tarvinnut paljon kysellä, sammahdin jo kymmenen jälkeen ja nukuin puoli yhdeksään unen katkeamatta..!

 

PÄIVÄ 8:

Aamuni alkoi jälleen novin virkeänä ja aamujuomani jälkeen suunnistin salille ja tein siellä töitä tunnin. Ihana olo! Nyt kun ns päivän "työt" oli tehty päätin hemmotella itseäni loppupäivän, - en ruoalla, mutta kävin ripsihuollossa ja hieronnassa! Sen jälkeen päätin jatkaa rennosti, keli kun on mitä parhain, levitin takapihalle huovan ja vain olin. Taisin vähän torkahtaakin.. söin anopilta saatuja karviaismarjoja ja mustikoita, jopahan on mainio olo! Huomenna viimeinen päivä tätä rupeamaa, edessä siis aamulla viimeiset mittaukset,  muttei viimeinen dieettipäivä. Omen jo päättänyt jatkaa kevyemmällä ruokavaliolla ja rytmillä, sain tästä niin hyvät kiksit jatkaa. Ihan sama mitä lukemat vaa' alla tai mittanauhassa sanoo, pelkästään sisäinen hyvinvointi on jo parempi kuin koskaan ennen, ja se jos mikä auttaa jatkamaan! 

PÄIVÄ 9:

Jo vain! Lopputulos -2,4kg, ja joitain mitattuja ympärysmittoja verrattuna alkutilanteeseen, pienoista kutistumista siis havaittu, mutta edelleen liputan olon puolesta enemmän. Ilon ja energian määrää on vaikea ilmaista tai mitata millään, uskotella paperilla kellekään. Mutta nämä kaksi sanaa on ne mitkä tulen tästä aina muistamaan, ja hehkuttamaan muillekin. Olo oli tänäkin aamuna niin kevyt, pirteä ja onnellinen että aamupalan jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja huitaisin 27km aamulenkin. Lounaallakin sai näin viimeisen päivän kunniaksi syödä ruokaa, joten tein maittavan lohisalaatin. Illemmalla kävin vielä jumpassa ja senkin jälkeen energiaa tuntui jäävän, joten siivosin vähän kotia (taas). Päätin että jatkan tässä ainakin jonkun aikaa 5/2-ruokavalion parissa, niin, että pidän torstait ja maanantait ruoallisesti ns kitupäivinä. Myös liikunnan portaittainen lisäys tulee kuvioihin, ja tällä suunnitelmalla mennään ainakin tuonne vuoden loppuun! Hyvät on eväät nyt annettu itselleen, loppuon itsekurista ja motivaation ylläpidosta kiinni. Tulkoon tästä mahtava syksy!! :) :)